Housut ja huivi

Aloitin joskus kesäkuussa housujen ompelun Eurokankaan palalaarista ongitusta beigestä stretch-kankaasta. Ne jäivät vyötäröä vaille ja ompelin niitä vähän lisää mummon luona, mutta sikäläinen ompeluvehje kieltäytyi yhteistyöstä kaksoisneulan kanssa ja piti jättää viimeistely oman Husqvarnan kanssa tehtäväksi.


Housut ovat samaa kokoa 39 kuin aiemmin tehdyt kesähousut, mutta näyttävät vähän löpsältä päällä nyt, kun kesällä pusikoissa mönkiessä läskit sulivat. (Minulta valuu harvoin hiki pitkin otsaa alas, mutta tänä kesänä sekin tapahtui...) Housujen kanssa samassa kuvassa on uusi Revontuli-huivi Cewec Delanosta, joka oli kevään ja kesän viileän sään ajantapponeuleena. Tein samanlaisen jo aiemmin, paitsi tämä on yhden reikärivimallikerran isompi. Mitta niskareunasta alas noin 58...60cm. Lankaa kului jonkin verran yli 100g.


Tämä on aika kiva ja aika iso huivi :)


Lankaa oli 150g, kolme kerää ja koska kaikki kerät piti aloittaa värien valikoinnin takia, tein monesta pienestä jämäkerästä tällaisen yksinkertaisen pienen huivin. Se on neulottu vinottain ainaoikeaa. Lanka kului ihan kaikki.


Olen aloittanut vaihteeksi, lähes neljän vuoden tauon jälkeen taas opinnot. Mitenkähän ämmän käy? Viimeinen vuosi (tai puolitoista) pitäisi olla. Työskentelyn aloittamisen välitön vaikutus on ollut, että epäkäytännöllisyyteni on taas kasvanut entiseen mittaansa. Lastenhoito on saanut sitä hitaasti hiissattua ehkä 2% parempaan suuntaan tauon aikana, mutta muutamassa päivässä kaikki se hävisi ja olen taas oma vanha putkiaivo-itseni. (Se on toisaalta hyvin mukavaa, mutta kotona toimiessa olen hyvin hämmentynyt, ja niin ovat varmaan lapsetkin.) Ainoa lähes-käytännöllinen työ, jota saan aika onnistuneesti tehtyä, on neulominen ja se pusikonsiivous, koska olen omaksunut ne riittävän nuorella iällä. Ja siellä pusikossakin pitää olla Mies mukana, joka kiskoo mulle sahan käyntiin. Saan sen ehkä puolella kerroista itse. Tankata ja viilata sentään osaan.

No miksi sitten kirjoitan blogia klo 02.30 kerran pitäisi mennä aamulla töihin? Tainnuin lapsia nukuttaessa ennen klo 22 ja Isoveli herätti minut noin 01.40, kun hälle tuli vessa-asia. Olen ulkopuolisen rahoituksen puuttuessa omaehtoisessa aikataulussa "työajan" suhteen, mikä on sekä hyvä, että myös vähän huono juttu.

Mummon tuotoksia

Mummolla aina valmistuu kaikennäköistä. Parista räpsin kuvia:

Pienet käännettävät kassit lapsille joutotilkuista. Lisäksi mummo oli tehnyt puutöissä hienot koivuiset lastentuolit, mutta niistä ei ole hyvää kuvaa.

Kesän neuleet

Mummon luota löytyi erä Top Wool -merkkistä lankaa, joka vingahteli päästäkseen kirjoneulepuseroksi lapselle. Lankaa oli 250g, neljää eri väriä.


Neuloin tämän puseron kesän parhaiden helteiden aikaan, hehheh! Lanka meni muutamaa metriä vailla kokonaan. Hihan yläreunan kuvio jäi vähän kesken. Löysin myöhemmin vielä lisää samaa lankaa, tuota vaaleinta väriä. Täytyy katsoa kehtaanko rueta muuttamaan kesken jäänyttä kuviota. Voi olla, että en kehtaa. Mutta se olisi teknisesti mahdollista. Neuloin 3½mm pyöröllä ja kuviota matkin ja muuntelin jostain vanhasta lehdestä. Tämä näköjään näyttää vähän pöllön höyheniltä :D Pusero on kuvattu 3½ v Isoveljen päällä ja on hieman reilu, mutta ei liian iso.

Elokuun puolella sain idiksen mukana olleista omista Nalle marjaretki puolukka -langoista, että niistä tulisi hyvä hihatin syksyksi. En omista aiempia hihattimia, ja koska se ei ole niin kauhean iso neulottava, ajattelin kokeilla. Netistä löytyneet ohjeet eivät miellyttäneet, koska selkäosa neulotaan useimmissa kainalosta toiseen ja epäilytti venyminen. Mummon yllytyksestä rohkenin kokeilla raglania selkäosaan, koska hihatin on muutenkin niin outo vaate ja takin alla sitä aion pitää lämmikkeenä. Ihan kiva tuli:

Vähän piti säätää raglankavennusten kanssa, kun tuli liian tiukka ensin. Nyt on mukava päällä, vaikka hieman pussittaa yläselästä. Parempi näin kuitenkin, koska inhoan hartioista pieniä vaatteita.

Lankaa kului tasan kaksi 100g kerää, kun neuloin lopuksi kaiken jäämälangan resoriin tuohon kaulukseen ja selkään.

Metsän syksy

Tänä vuonna metsään tuli syksy elokuun alkupäivinä, lähes päiväseltään. Ilma jäähtyi, koivujen keltaiset lehdet ilmestyivät ja samalla havupuiden pehmeät kesävuosikasvaimet olivat puutuneet talvea varten. Mustikat alkoivat huonontua ja aluskasvillisuus koivupellolla kuihtua.

Lehtien kellastumisen myötä tämän kesän raivausurakka lopetettiin, koska keltaisten lehtien koivut kuulema vesovat kaatamisen jälkeen enemmän kuin keskikesällä. Jännä nähdä onko tuo totta, ainakin nyt jo vesoo. Parturoimme ylispuustoista taimikkoa karkeasti arvioiden viisi hehtaaria moottorisaha & raivaussaha -työparina.


Välillä tarvittiin myös vesuria. Kuvassa näkyy eräs ennen-jälkeen -raja, tässä kohti oli aika tasaikäistä tainta.


Työ sujuikin hyvin ja tuli kerralla kunnollista jälkeä, kun raivuri ei polttoranka-ylispuihin oikein järkevästi pure ja moottorisahalla on ikävä sahata sormenvahvuista koivua. Työympäristö ei ollut suotuisinta, koska neljäsosa alueesta sijaitsee 45 asteen kulmassa nousevassa avokallioisessa rinteessä ja hirvet tekevät tuhojaan (kylläpä taas maistuu paisti astetta paremmalta kuin ennen). Poistettava runkoluku oli hyvin suuri huolimatta siitä, että edellisestä raivauksesta samalla alueella oli kulunut neljä vuotta.


Kesken jäi vielä raivausurakka, mutta niinhän se tuppaa aina tällaisissa hommissa jäämään. Hyvä, että saatiin tämänkin verran tehtyä!

Kävin myös Isoveljen kanssa kahdestaan raivaamassa Pikkusiskon päiväuniaikaan ihan talon läheltä, helpompikulkuiselta alueelta vesuripelissä reilun aarin alan. Hän jaksoi olla reippaasti mukana ja keräili pieneen sankkoon mm. lehtiä, vattuja, lastuja ja yhden lehmäntatinkin.


Isoveli taitaa olla ulkoilmaihminen, koska hän jaksaisi olla vaikka koko ajan pihalla, eikä säikähdä ryteikköjäkään. Tykkäsi, kun pääsi mukaan näkemään, mitä äiti ja isi oikein tekevät metsässä ja oli tohkeissaan "kuusentaimien pelastamisesta" :D Hän on jo sen ikäinen, että ymmärtää vähän sitä käärmettä varoa, ja kumikenkien lisäksi paksut housut puetaan päälle lähtiessä.

Mustikoita on pakastimessa karkean arvion mukaan noin 30 litraa, ihan kiva, sekä mummolla omansa. Vattuja ei tänä vuonna ollut kerätä asti.

Kaadetut rangat kerättiin lopuksi alle puolen hehtaarin alalta, jossa niitä oli suhteessa eniten. Loput rangat jäävät maastoon, koska niitä ei pysty ajamaan sieltä minnekkään. Kuvassa puolet kerätyistä rangoista.

Uusi naapuri

Vanhan talon pihassa näkyy olevan uusi asukas. Sellainen puoli metriä pitkä, musta, ohut, kevyesti vaalealla koristeltu selästä, auringossa aholla päivettelevä ja liukkaasti liikkuva asukas. Kahdesti kuukauden sisään on hän näyttäytynyt minulle, mutta muille ei.

Heinäkuun puolella sain tuta joko tämän tai sen kaverin hampaat pohkeessani raivauksella. Polkaisin 40cm syvään kuoppaan ja samalla matalan kumikengän reunan yläpuolelle se iski. Tk-reissulla, jossa tuli iso annos kortisonia ja keittoliuosta, kävin myös ostamassa uudet sopivat täyspitkät kumikengät (mummon kengät on liian isoja). Tällä kertaa tuli näköjään pureman mukana myrkkyäkin, koska puremakohtaan tuli itsekseen mustelma muutamassa tunnissa. (Edellisen kerran käärme pureksi minua kotipihassa v. 1998 kolmien hampaanjälkien verran täysin kivuttomasti.) Alkuun meinasin, että nyt se olisi ollut amppari, kun selvästi näkyi vain yksi pistoreikä. Mustelman ilmestyminen, turvotus ja lähemmässä tarkastelussa illalla löytynyt toinen reikä ja sen vieressä oleva "exit wound", eli hampaan jättämät vetojäljet ihossa, rupesivat kuitenkin kuulostamaan oudolta ampparin tekeleiksi. Tämä purema teki hyvin kipeää ja kirveli, ikäänkuin kolme ampparia olisi pistänyt samaan reikään.