Metsän syksy

Tänä vuonna metsään tuli syksy elokuun alkupäivinä, lähes päiväseltään. Ilma jäähtyi, koivujen keltaiset lehdet ilmestyivät ja samalla havupuiden pehmeät kesävuosikasvaimet olivat puutuneet talvea varten. Mustikat alkoivat huonontua ja aluskasvillisuus koivupellolla kuihtua.

Lehtien kellastumisen myötä tämän kesän raivausurakka lopetettiin, koska keltaisten lehtien koivut kuulema vesovat kaatamisen jälkeen enemmän kuin keskikesällä. Jännä nähdä onko tuo totta, ainakin nyt jo vesoo. Parturoimme ylispuustoista taimikkoa karkeasti arvioiden viisi hehtaaria moottorisaha & raivaussaha -työparina.


Välillä tarvittiin myös vesuria. Kuvassa näkyy eräs ennen-jälkeen -raja, tässä kohti oli aika tasaikäistä tainta.


Työ sujuikin hyvin ja tuli kerralla kunnollista jälkeä, kun raivuri ei polttoranka-ylispuihin oikein järkevästi pure ja moottorisahalla on ikävä sahata sormenvahvuista koivua. Työympäristö ei ollut suotuisinta, koska neljäsosa alueesta sijaitsee 45 asteen kulmassa nousevassa avokallioisessa rinteessä ja hirvet tekevät tuhojaan (kylläpä taas maistuu paisti astetta paremmalta kuin ennen). Poistettava runkoluku oli hyvin suuri huolimatta siitä, että edellisestä raivauksesta samalla alueella oli kulunut neljä vuotta.


Kesken jäi vielä raivausurakka, mutta niinhän se tuppaa aina tällaisissa hommissa jäämään. Hyvä, että saatiin tämänkin verran tehtyä!

Kävin myös Isoveljen kanssa kahdestaan raivaamassa Pikkusiskon päiväuniaikaan ihan talon läheltä, helpompikulkuiselta alueelta vesuripelissä reilun aarin alan. Hän jaksoi olla reippaasti mukana ja keräili pieneen sankkoon mm. lehtiä, vattuja, lastuja ja yhden lehmäntatinkin.


Isoveli taitaa olla ulkoilmaihminen, koska hän jaksaisi olla vaikka koko ajan pihalla, eikä säikähdä ryteikköjäkään. Tykkäsi, kun pääsi mukaan näkemään, mitä äiti ja isi oikein tekevät metsässä ja oli tohkeissaan "kuusentaimien pelastamisesta" :D Hän on jo sen ikäinen, että ymmärtää vähän sitä käärmettä varoa, ja kumikenkien lisäksi paksut housut puetaan päälle lähtiessä.

Mustikoita on pakastimessa karkean arvion mukaan noin 30 litraa, ihan kiva, sekä mummolla omansa. Vattuja ei tänä vuonna ollut kerätä asti.

Kaadetut rangat kerättiin lopuksi alle puolen hehtaarin alalta, jossa niitä oli suhteessa eniten. Loput rangat jäävät maastoon, koska niitä ei pysty ajamaan sieltä minnekkään. Kuvassa puolet kerätyistä rangoista.