Puolen vuoden valmistuneet

Vaikka viime postauksesta onkin jo kulunut aikaa, on joitakin töitä ollut tekeillä ja valmistunutkin enemmän tai vähemmän jatkuvasti.

Syksyllä 2019 ompelin käytännössä aikuisen kokoa olevan hupullisen froteekylpytakin Isoveljelle, hän voi jo nyt sitä hyvin pitää. Sitten Pikkusiskolle collegehousut, koko ehkä jotakin 146-152, joihin hän sai toivoa kankaan kaapissa olevista vaihtoehdoista. 


Ja sitten tulikin joulun neuleiden vuoro. Tein neljät parit sukkia, koot 30 ja 42 Nalle-langasta sekä koot 38 ja 42 7veljeksestä. Lankaa kului yhteensä 55g + 90g Nallea ja 100g + 115g 7V. Sitten neuloin kesällä aloitetut varpaista aloitetut jämäteokset loppuun Opal-langasta, noin 65g. Niistä tuli ihan hauskat, kun löytyi hyvin toisiinsa sopivia jämäkeriä:


Näiden jälkeen joululomalla havaittiin, että Isoveljen vanha kauluri on jo niin pieni, ettei siitä pakkasella ole paljoa iloa. (Lauhalla säällä se vielä kyllä menee.) Ja joku aika sitten tehty uudempi kauluri (tässä postauksessa esitelty), joka on ollut lähes pitämättä, oli nyt vähän käytössä ja se kutitti liikaa. No se ei ole tietenkään mukavaa, joten valittiin vähän miellyttävämpi lanka (Gedifra Cashmerino) ja tein uuden kaulurin (60g). Langan väri on jotakin vaalean oliivinvihreän ja harmaan väliltä.


Sitten siirryin Pikkusiskon toivomiin palmikko-polvisukkiin. Nalle-langasta aika pitkät sukat hänelle tulikin, niihin meni 130g ja hyvän aikaa marinoitua lankaa oli jo tämäkin lähes 10 vuotta vanha kirjava krassi-lanka.


Sukkien lomassa vähän ompelin tammikuun alkajaisiksi. Pikkusisko tilasi itselleen frillahelmaisen tunikamekon, johon tulisi edestä lyhempi helma kuin takaa. Vähän suuntia Isoveljen paidoista, Ottobre-lehden mekkokaavoista ja melko vapaamuotoinen leikkaus yhteen palalaarin löydökseen. Lopputulos ilmeisesti oli suurinpiirtein sitä mitä piti. Koko reilu, ehkä 152. Tosin mekkojen kanssa on muutenkin sitä, että edelleen pidossa on yksikin aika vanha mekko. Muuttuvat vain säärimallista tunikapituuteen...


Ja sitten vielä Pikkusiskon toiveneule. Myös hän halusi uuden kaulurin. Yksittäinen 50g vaaleanpunainen Palino merino -kerä, joka oli tarjouskorista kerran päätynyt mukaan, valittiin tähän työhön. Malliksi hän halusi samanlaisen irtokauluksen, joita itsekin pidän (v1 ja v2). Tein siis vähän pienemmän samanlaisen. Lanka ikäänkuin loppui kesken, mutta tämän ei annettu haitata, vaan valittiin jemmapussukoista muu 100% konepestävä merinolanka (valkea), ja sillä jatkettiin reunuksen röyhelöä. Hyvä tuli näinkin. Varsinkin kun napeiksi löydettiin joskus Eurokankaan poistonappikorista poimitut muoviset valkoiset helmiäis-kukkanapit.


Seuraavana vuorossa varmaankin 2019 sulakautena neulotun pitsivillatakin osien päättely ja hihojen kiinnitys, kun se on odotellut vuoroaan jo jonkin aikaa joulun tohinoilta. Tein sen tämän takin pohjalta, ainut ero lienee että nyt muistin tehdä nappilistaan lisäkerrokset ja nappien välimatka taisi muuttua. Ja väri on hieman erilainen.