Villasukkien potretti

On ollut taas kovin hiljaista tällä osastolla. Yhtenä iltana joku aika sitten otin ja levitin kaikki pussissa säilömäni sukat esiin ja kuvasin ne ja laskin. Niitä oli 71 paria. Erikseen on sitten vielä pidossa olevat (noin 10-15 paria) sekä ne jotka ovat päässeet muihin koteihin (niitäkin lienee yli 15 paria) - jotka ovat kuitenkin arkistoituna blogin muihin aiempiin sukkakuviin.

Aika kirjavan näköinen sekamelska. Nämä on siis tehty sen jälkeen kun vuosikausia kestänyt sukkalakkoni päättyi käärmesukkien tekemiseen näköjään vuoden 2011 lopussa, eikä lakko sitten enää jatkunutkaan. Eli noin neljässä vuodessa.

Eturivissä oikealla 7V-sukat, eturivissä vasemmalla Nallesukat. Oikeassa takakulmassa vaakasuorasti Opal-sukat, jatkuen myös keskemmäksi. Takana lisää Nalle-sukkia pystyssä. Vasemmassa takakulmassa sekalaisia Nalle/7V/muita samankaltaisia. Täysi rivi keskellä vaakatasossa olevia sukkia on sitten muut ohuet sukat.

Näissä on yksi pari miesten sukkia ja kaksi paria poikien sukkia. Loput ovat omaa kokoa.

Mutta ei tässä olleetkaan vielä kaikki... ainakin kaksi tyttöjen sukkaparia ja yksi poikien pari jäi pois.

Ja kaksi paria on tekeillä.

Uusin kaveri tuli meille

Viime viikonloppuna. Häntä ei voi halvanpuoleiseksi sanoa, mutta tuli silti. Ja hän on hyvin yhteistyöhenkinen ollut, vaikka toki omaakin reippaan potentiaalin myös ei-niin-sujuvaan yhteistyöhön - lähtökohtaisesti monimutkaisen sielunelämänsä kautta. Selkeästi hän viihtyy ihan hyvin Husqun seurassa tuolla pikkuisella ompeluasemallani. Eikä hän tokikaan uhkaa Husqua, joka tulee säilyttämään oman paikkansa niin kauan kuin suostuu yhteistoimintaan.

Hän edustaa lajiketta Bernina 1150 mda ja on siis ns. normaali nelilankainen saumausvekotin.

Mutta ei hän toki minkään hetken vimman johdosta meille päätynyt, vaan useamman viikon pohdinnan ja testiajon tuloksena.

Tietenkin piti sitten kotiin tultua testata, että mitenkä hommat luontuu.

No perus-t-paitatrikoo meni hyvin läpi. Kuvassa kolme keväänvihreästä interlockista tehtyä paitaa, alimmainen Miehelle, kaksi seuraavaa mulle (lyhyt- ja pitkähihainen versio). Päällimäisenä on neljäs eri kankaasta, vaaleanvihreä sekin mutta siihen on painettu pieniä valkeita pallukoita, tehty 128cm paita Pikkusiskolle (vähän iso vielä tosin). Tietysti myös Husqua näihin tarvittiin, koska en - hyvästä tarjouksesta huolimatta - halunnut tällä kertaa ostaa yhdistelmäkonetta, jossa olisi ollut myös peitetikkaus.

Sitten piti testata miten ns. paremmat kankaat menevät. Löydettiin yksi kerta muutama viikko sitten Pikkusiskon kanssa lähi-Eurokankaasta hauska pala ruusuprintti-organzaa, joten ostettiin se kun maksoikin vain 6€. Ja se pääsi testinkappaleeksi sitten. Lisäksi kaivoin satiinin jämää ja valkeaa vuorikangasta vanhoista pusseista - ehkä joku tunnistaakin minkä jämät tässä menee :)

Pikkusisko (tietysti) tykkäsi saatuaan uuden mekon. Kaavana on muuten sama jolla edellinen velourmekko on tehty (+ pieni väljyysvara leveyteen), mutta vuoritettuna. Mahtuu päälle ihan siltään, ei ole edes vetoketjua (kun laiskotti ja halusin testata uutta toveria eikä se liene parhaimmillaan vetoketjujen kanssa...) Rullapäärme organzan ja vuorikankaan helmaan pelasi myös hyvin!

Ei enää kotikutoisen näköisiä helmanhuolitteluja... On myönnettävä, että kyllä tämän mekon tekeminen oli ihan eri kivaa kun noiden trikoopaitojen... :D

Ja tänä viikonloppuna testasin vähän lisää.

Tällä kertaa paidat Pikkusiskolle ja Miehelle sekä kalsarit Isoveljelle elastaani-singletrikoosta. Pikkusiskon paita tuli jämäpalasta (niin kummallisesti leikkelemällä etten edes kehtaa kertoa miten!) ja sen pitäisi näyttää vaaleanpunaiselta... mutta kuvien värit ei nyt jotenkaan asetu millään todenmukaisiksi. Kokeilin uudenlaista kaulustakin (jämäpala kun oli kyseessä) ja sekin onnistui ihan ok. Laiskotti jälleen, joten koko norsupaita on tehty pelkästään saumurilla rullapäärmäystä myöten (mutta Miehen paita ja Isoveljen kalsarit asianmukaisesti päärmätty Husqulla tuplaneulalla).

Kolme tyynyliinaakin huristettiin, mutta niistä ei ole kuvia. Ja useampi tuubihuivi kun lapset oli semmosen keksiny; ei ole kovin vaativa suoritus - yksi sauma trikoopalaan ja valmista tuli.

Toveri on siis toistaiseksi osoittanut tosiaan ihan kelvollista yhteistyökykyä, toivottavasti meininki jatkuu :)