Uusin kaveri tuli meille

Viime viikonloppuna. Häntä ei voi halvanpuoleiseksi sanoa, mutta tuli silti. Ja hän on hyvin yhteistyöhenkinen ollut, vaikka toki omaakin reippaan potentiaalin myös ei-niin-sujuvaan yhteistyöhön - lähtökohtaisesti monimutkaisen sielunelämänsä kautta. Selkeästi hän viihtyy ihan hyvin Husqun seurassa tuolla pikkuisella ompeluasemallani. Eikä hän tokikaan uhkaa Husqua, joka tulee säilyttämään oman paikkansa niin kauan kuin suostuu yhteistoimintaan.

Hän edustaa lajiketta Bernina 1150 mda ja on siis ns. normaali nelilankainen saumausvekotin.

Mutta ei hän toki minkään hetken vimman johdosta meille päätynyt, vaan useamman viikon pohdinnan ja testiajon tuloksena.

Tietenkin piti sitten kotiin tultua testata, että mitenkä hommat luontuu.

No perus-t-paitatrikoo meni hyvin läpi. Kuvassa kolme keväänvihreästä interlockista tehtyä paitaa, alimmainen Miehelle, kaksi seuraavaa mulle (lyhyt- ja pitkähihainen versio). Päällimäisenä on neljäs eri kankaasta, vaaleanvihreä sekin mutta siihen on painettu pieniä valkeita pallukoita, tehty 128cm paita Pikkusiskolle (vähän iso vielä tosin). Tietysti myös Husqua näihin tarvittiin, koska en - hyvästä tarjouksesta huolimatta - halunnut tällä kertaa ostaa yhdistelmäkonetta, jossa olisi ollut myös peitetikkaus.

Sitten piti testata miten ns. paremmat kankaat menevät. Löydettiin yksi kerta muutama viikko sitten Pikkusiskon kanssa lähi-Eurokankaasta hauska pala ruusuprintti-organzaa, joten ostettiin se kun maksoikin vain 6€. Ja se pääsi testinkappaleeksi sitten. Lisäksi kaivoin satiinin jämää ja valkeaa vuorikangasta vanhoista pusseista - ehkä joku tunnistaakin minkä jämät tässä menee :)

Pikkusisko (tietysti) tykkäsi saatuaan uuden mekon. Kaavana on muuten sama jolla edellinen velourmekko on tehty (+ pieni väljyysvara leveyteen), mutta vuoritettuna. Mahtuu päälle ihan siltään, ei ole edes vetoketjua (kun laiskotti ja halusin testata uutta toveria eikä se liene parhaimmillaan vetoketjujen kanssa...) Rullapäärme organzan ja vuorikankaan helmaan pelasi myös hyvin!

Ei enää kotikutoisen näköisiä helmanhuolitteluja... On myönnettävä, että kyllä tämän mekon tekeminen oli ihan eri kivaa kun noiden trikoopaitojen... :D

Ja tänä viikonloppuna testasin vähän lisää.

Tällä kertaa paidat Pikkusiskolle ja Miehelle sekä kalsarit Isoveljelle elastaani-singletrikoosta. Pikkusiskon paita tuli jämäpalasta (niin kummallisesti leikkelemällä etten edes kehtaa kertoa miten!) ja sen pitäisi näyttää vaaleanpunaiselta... mutta kuvien värit ei nyt jotenkaan asetu millään todenmukaisiksi. Kokeilin uudenlaista kaulustakin (jämäpala kun oli kyseessä) ja sekin onnistui ihan ok. Laiskotti jälleen, joten koko norsupaita on tehty pelkästään saumurilla rullapäärmäystä myöten (mutta Miehen paita ja Isoveljen kalsarit asianmukaisesti päärmätty Husqulla tuplaneulalla).

Kolme tyynyliinaakin huristettiin, mutta niistä ei ole kuvia. Ja useampi tuubihuivi kun lapset oli semmosen keksiny; ei ole kovin vaativa suoritus - yksi sauma trikoopalaan ja valmista tuli.

Toveri on siis toistaiseksi osoittanut tosiaan ihan kelvollista yhteistyökykyä, toivottavasti meininki jatkuu :)