Eräänä iltana viikolla kävimme pikkuneidin kanssa jälleen lähi-Eurokankaassa ja hän halusi sieltä n. 80cm palan punaista tekokuitu-velour-samettia. Siitä asti on joka ilta innokkaasti kysynyt noin 20 kertaa siihen malliin että olisi paras heti alkaa ommella siitä hänelle mekkoa pikkujouluun. Lopulta päätettiin tänään iltapäivällä että no tehdään se mekko, kuhan sinne päin menee niin kelpaa. Saumurilla pelkästään ompelin ja pieni pala punaista vuorikangasta löytyi vanhastaan mekon yläosan huolittelua varten.
Ja tällainen siitä sitten tuli.
Ohut velour laskeutuu mukavasti.
Ja pieni on iloinen!
Saumurilla rypytyskin ilman poimulankaa on nyt sitten koettu... en tiedä oliko hyvä vai ei mutta onpahan testattu. Täytyy pohtia mitä mieltä siitä pitää olla.
Ja pääsuunnittelija lisäksi ilmoitti mekon valmistuttua, että poikkisauman kohtaan pitäisi vielä ehdottomasti laittaa punainen satiininauha! Täytynee laittaa jahka toinen keskeneräinen ompelutekele valmistuu.
p.s. Kyllä 6v:kin jo hahmottaa hyvin miten kummallisenmuotoiset kaavat muuttuvat kankaasta leikkelyn ja ompelun jälkeen vaatteiksi! Hän seurasi tänäänkin silmä kovana miten yläosan kokoaminen tapahtui. Ja ompeli hän syksyllä jo kertaalleen yhden oman mekonkin tilkuista Husqulla. Olkoon että se on vähän niukka peittämään, joten en viitsi kuvata sitä... mutta hyvä ensimmäiseksi mekoksi. Tulee niin elävästi mieleen se omakin ensimmäinen mekko joka oli suurinpiirtein samaa laatua ja samassa iässä tehty.
Tunnisteet: Ompelu, Pikkusisko
