Pupusukat

Postausten välit ovat aika pitkät nykyään. Aloitin hiihtolomalla sukat, tällä kertaa ihan ohjeesta. Ohje oli niin mukava, pupun kuva, että halusin ehdottomasti neuloa nämä sukat kun ne joulun 2019 aikaan netistä huomasin. Ne valmistuivat tällä viikolla ja päättely tänään. Menihän siis aika kauan yksiin sukkiin. No, ehkä vallitsevat olot selittävät kestoa myös. Mutta eivät kokonaan.

Ensinnäkin ohjeen lanka oli 4-säikeistä, ja silmukkamääristä kävi jo suoraan ilmi, että sukat eivät tulisi mahtumaan minulle jalkaan, pohkeiden kohdalta. Joten otin paksumman, 6-säikeisen langan (Gjestal Maija, 210g). Pohkeeseen tulikin sitten melkein sama määrä silmukoita loppujen lopuksi tästä langasta, kun mikä ohjeessakin oli. 

Seuraava mutta. Tein varren kavennuksia ohjeen mukaan. Epäilytti jo pitkin matkaa, kun lopulta lähempänä nilkkaa sitten totesin, että varret olivat jotain 7cm liian leveät alhaalta. Joten varret puoliksi purkuun, ja uusiksi reilummilla kavennuksilla. Sitten tuli sopivan leveät varret. 

Eipä tässäkään ollut vielä kaikki. Tein itse säädetyn kantapään, koska halusin yhtä vahvan kantapään kuin muukin sukka, eli kahdella langalla tehdyn. Ja sitten tein terät. Tietenkin neuloin molempia sukkia yhtä aikaa, peilikuvina kylläkin. Ja kun katkaisin ensimmäisestä "valmiista" sukasta kärjestä langat, ja puin sen päälle ilman puikkoja törröttämässä siitä, totesin saman tien että kantapäät pitää tehdä uusiksi ja terään vähän lisää silmukoita. Ja purin sitten molemmat sukat takaisin nilkkaan asti. Samalla jatkoin varsiin vielä n. 5cm lisää pituutta, kun sitäkin näytti tarvitsevan. Pupun pääkin asettui sitten varren puolelle kivasti.

No tein sitten toiset kantapäät molempiin sukkiin ja ehkä 5cm terää, kun totesin että ei mene hyvin vieläkään. Kantapään mittasuhteet olivat kirjoneuleessa vähän erilaiset mitä yhden langan kantapäässä (ja sukissa) on. 

Sen jälkeen luovuin molempien sukkien yhtäaikaisesta neulomisesta ja tein vain toiseen sukkaan kolmannen version kantapäästä. No siitä tuli hyvä. Joten tein koko terän, ja paremmalla silmukkamäärällä. Siitäkin tuli hyvä, ja pupukin mahtui "kuvaan" melkein kokonaan loppujen lopuksi. Myönnettäköön tosin, että tein melkein normaalin tähtikavennuksen sukkiin ja siihen käytin ruutupiirrosta suoraan omasta päästä, joten poikkesin taas ohjeesta. - Sitten oli helppo tehdä toinen sukka samanlaiseksi. Eikä tullut edes eri kokoinenkaan, vaikka aikaa vierähtikin välillä ettei kerinnyt neuloa. Nyt on hyvät sukat!

Tässä ohjeessa olikin mielenkiintoinen tapa tehdä kiilakavennukset, ihan virkistävää. Ja on se kuun kuvakin siellä pohkeen sivussa! Tuli samalla päivän voimistelukin, kun itse kuvasin jalassa olevat sukat. 

Tein kirjoneuleen huolellisesti, max 4 silmukan langanjuoksut ja koko ajan värit samassa järjestyksessä.

Semmosta! Ohjeen ruutupiirros on hyvä, vaikka vähän hidasta olikin lukea sitä välillä. Oli ihan mukava projekti, koska odotettavissa oli säätöä kun vaihtaa langan ja kantapään mallia. Jos harrastaisi enemmän kirjoneulesukkia, tietäisi jo suoraan miten paljon varressa on kavennettava kirjoneuleessa jne, niin varmaan olisi nopeuttanut.

Missäköhän näitä nyt sitten voisi pitää?! Ovat aika kuumat... Ehkä sitten farkkujen alla talvella kun on -20 pakkasta ja tuulee... en taida ikinä tottua meri-ilmastoon. 

Tilaus toisiin pupusukkiin on luonnollisesti jätetty. Ehkä joku kerta, kun hän vielä vähän kasvaa, niin eivät jää heti pieniksi.

Puolen vuoden valmistuneet

Vaikka viime postauksesta onkin jo kulunut aikaa, on joitakin töitä ollut tekeillä ja valmistunutkin enemmän tai vähemmän jatkuvasti.

Syksyllä 2019 ompelin käytännössä aikuisen kokoa olevan hupullisen froteekylpytakin Isoveljelle, hän voi jo nyt sitä hyvin pitää. Sitten Pikkusiskolle collegehousut, koko ehkä jotakin 146-152, joihin hän sai toivoa kankaan kaapissa olevista vaihtoehdoista. 


Ja sitten tulikin joulun neuleiden vuoro. Tein neljät parit sukkia, koot 30 ja 42 Nalle-langasta sekä koot 38 ja 42 7veljeksestä. Lankaa kului yhteensä 55g + 90g Nallea ja 100g + 115g 7V. Sitten neuloin kesällä aloitetut varpaista aloitetut jämäteokset loppuun Opal-langasta, noin 65g. Niistä tuli ihan hauskat, kun löytyi hyvin toisiinsa sopivia jämäkeriä:


Näiden jälkeen joululomalla havaittiin, että Isoveljen vanha kauluri on jo niin pieni, ettei siitä pakkasella ole paljoa iloa. (Lauhalla säällä se vielä kyllä menee.) Ja joku aika sitten tehty uudempi kauluri (tässä postauksessa esitelty), joka on ollut lähes pitämättä, oli nyt vähän käytössä ja se kutitti liikaa. No se ei ole tietenkään mukavaa, joten valittiin vähän miellyttävämpi lanka (Gedifra Cashmerino) ja tein uuden kaulurin (60g). Langan väri on jotakin vaalean oliivinvihreän ja harmaan väliltä.


Sitten siirryin Pikkusiskon toivomiin palmikko-polvisukkiin. Nalle-langasta aika pitkät sukat hänelle tulikin, niihin meni 130g ja hyvän aikaa marinoitua lankaa oli jo tämäkin lähes 10 vuotta vanha kirjava krassi-lanka.


Sukkien lomassa vähän ompelin tammikuun alkajaisiksi. Pikkusisko tilasi itselleen frillahelmaisen tunikamekon, johon tulisi edestä lyhempi helma kuin takaa. Vähän suuntia Isoveljen paidoista, Ottobre-lehden mekkokaavoista ja melko vapaamuotoinen leikkaus yhteen palalaarin löydökseen. Lopputulos ilmeisesti oli suurinpiirtein sitä mitä piti. Koko reilu, ehkä 152. Tosin mekkojen kanssa on muutenkin sitä, että edelleen pidossa on yksikin aika vanha mekko. Muuttuvat vain säärimallista tunikapituuteen...


Ja sitten vielä Pikkusiskon toiveneule. Myös hän halusi uuden kaulurin. Yksittäinen 50g vaaleanpunainen Palino merino -kerä, joka oli tarjouskorista kerran päätynyt mukaan, valittiin tähän työhön. Malliksi hän halusi samanlaisen irtokauluksen, joita itsekin pidän (v1 ja v2). Tein siis vähän pienemmän samanlaisen. Lanka ikäänkuin loppui kesken, mutta tämän ei annettu haitata, vaan valittiin jemmapussukoista muu 100% konepestävä merinolanka (valkea), ja sillä jatkettiin reunuksen röyhelöä. Hyvä tuli näinkin. Varsinkin kun napeiksi löydettiin joskus Eurokankaan poistonappikorista poimitut muoviset valkoiset helmiäis-kukkanapit.


Seuraavana vuorossa varmaankin 2019 sulakautena neulotun pitsivillatakin osien päättely ja hihojen kiinnitys, kun se on odotellut vuoroaan jo jonkin aikaa joulun tohinoilta. Tein sen tämän takin pohjalta, ainut ero lienee että nyt muistin tehdä nappilistaan lisäkerrokset ja nappien välimatka taisi muuttua. Ja väri on hieman erilainen.

Villasukkia uusista langoista

Ostin kevättalvella pari uutta kerää Opal-lankaa kun Lankamaailma oli sitä ruvennut myymään. Molemmista keristä tein sitten sukat.


Ja nyt keränjämistä on tulossa varpaista päin neulottavat sukat (värit ovat hieman pielessä kuvassa).


Jos vaikka nämä langantähteet loppuisivatkin kesken, niin sitten joku toinen samansävyinen jämäkerä pääsee käyttöön niin että varsista tulee tarpeeksi pitkät.

Kotivaatteita

Tein vapaapäivinä hieman ompelujuttuja, kun joskus tarvitsee siistimpää (eli ehjää) kotiasua ja ne ovat olleet minulla vähissä viime aikoina. Nyt on sitten tämännäköistä. Yhdet housut ja kaksi paitaa. Vaikka olisi ehkä kannattanut tehdä mieluummin kahdet housut ja yksi paita, mutta nyt näin.

Neulomisinspiraatiokin on nostellut itseään taas esiin. Tein yhdet sukat, 7V-Suomi-langasta (120g) ja nyt on tekeillä toiset Opal 4-säikeisestä, pitkästä aikaa. Ostin pari uutta kerää, ja sellaiset kauniin vihreät on nyt tulossa.

Huiveja

Tässä kaksi valmistunutta huivia. Ensimmäinen on pari vuotta keskeneräisenä ollut jämälankahuivi, jonka tein loppusyksyllä 2018 valmiiksi, kun havaitsin keskeneräisen työn "projektipussissa" olemassa. Lanka on Indio Mohair -nimistä, ja sitä oli noin 60g. Kaikki lanka meni, olisiko 20 cm pätkä jäänyt. Tästä tuli kapeahko, mutta ihan hyvä pieneksi huiviksi niinkuin tarkoituskin oli, noin puolitoista metriä tämän kokonaispituus on ja suurin leveys noin 40cm.

Toinen huivi on joskus Lankamaailmasta löytöosastolta pyydystetyistä Annabel-nimisistä mohair-keristä tehty. Olisi voinut olla isompikin huivi, vaan 150g lankaa ei enempään riittänyt. Korkeus selästä noin luokkaa 60cm.

Huivinneulonta jäi päälle, nyt on tekeillä vielä kolmaskin mohairhuivi. Saa nähdä minkänäköinen viritys siitä kehittyy!

Neuleita

Tässä kesän ja syksyn neuleita mitä olen kyhäillyt. Tyttöjen sukat noin kokoa 36 muistaakseni, lanka Regian 6-säikeinen ja sitä meni n. 80g.

Säärystimet Maija-langasta, noin 100g, nämä pääsivätkin jo aiemmin uuteen kotiin :)

Samoin nämä pikku kintaat (30g + 20g) 4-säikeisistä langoista.


Uusimpana kirjavat villasukat itselle, mietinnässä vielä ovatko yö-vai päiväsukiksi sopivammat. Lanka Gjestal Frost 4-säikeinen, en ole tainnut aiemmin siitä tehdäkään mitään. Lankaa kului n. 60g.

Sitten yritänkin saada yhden vanhan huivintekeleen loppuun, joka on ollut välityönä.

Kesäompeluksia

Tänä kesänä tehtyjä vaatteita: trikoopaitoja 2kpl ja välihousuja 2 kpl Pikkusiskolle kouluvaatteiksi, olikohan nämä nyt sitten 134 vai 140 kooltaan tai jotain siltä väliltä, miten olen leikatessa soveltanut. Kuvasta puuttuu toinen paita, joka on tehty vaaleanpuna-valko-kirjavasta läiskikkäästä kankaasta.


Saa nähdä kauanko enää kelpaavat nämä äitin tekemät vaatteet lapsukaisille. Vaan eipä ole helppoa vaatekaupoistakaan näille meidän krantuille laiheliineille löytää vaatetta. Poika ei kelpuuta mitään printtejä vaatteisiinsa, tyttöjen vaatteet kaupoissa on enimmäkseen hyvin mauttomia ja molemmilla suurin osa kaupan housuista tippuu päältä...  Farkuissa on sentään joissakin ne nappi-kuminauha-säädöt, onneksi. - No eipä taida olla mikään yllätys, että lapsetkin kranttuilevat vaatteissaan, kun itsellenikin aika harvoin löytyy kaupoista hyvää vaatetta (kuosi & istuvuus tärkeimmät kriteerit) millään järjellisellä hinnalla...

Seuraavaksi valmistui itselle yksi takki, vai jakkuko lie, puuvilla-elastaani-satiinintapaisesta jakku/housukankaasta, joka on vuosia sitten palalaarista hamstrattu. Huomasin kesällä, että aiempi takki on jo hieman ruvennut saamaan ensimmäisiä merkkejä kulumisesta, niin jotainhan piti asialle tehdä. Tämän vaatekappaleen tein heinäkuun alussa parina päivänä. Valmiilla entisillä kaavoilla, vähän muokattuna paremmin istuvaksi. Kokonaan vuoritettu, kolme nappia ja pikku taskutkin löytyvät. Tiedän toki, että kuosi on aika huomiotaherättävä, mutta teinpähän silti ja tyytyväinen olen, ja aion pitääkin tätä sopivan tilaisuuden tullen. Ja vanhat tavat yhä pätevät näköjään, jos on tavallista villimpää meininkiä niin sitä koreammat ovat tuotokset. Ja nyt kun tämä on valmistettu, voi taas jatkaa vähemmän huomiotaherättävillä materiaaleilla jos ompeluinspiraatio sattuisi iskemään. Onhan tuolla kaapissa paljon kaikenlaista mukavaa ainakin jemmassa!

Pikkusisko halusi itselleen uuden vetoketjullisen liivimekon, joten tein hänelle sitten tämmöisen juuri tällä viikolla ohuesta puuvillakankaasta. Tämä on muuten samanlainen kuin yksi aiempi mekko. Ettei häneltä mekot vaan pääse loppumaan! :) Vetoketju on sivusaumassa piilossa ja yläosassa vuoritus. T-paidan kanssahan tämmöistä voi vaikka koulussa pitää lämpimillä ilmoilla jos joskus semmoisia kohdalle sattuu.

Tämä mekko on vähän iso vielä n. koon 134 lapselle, jotta sopii varmaan ensi kesänä ja pari vuotta eteenpäin ainakin.