Pikkuiset ompelemassa

Nyt on tämäkin koettu. Keksittiin eilen Isoveljen kanssa, että ruvetaan ompelemaan koneella kokeeksi, kun Pikkusisko nukkui päiväunia. Ompelu sujuikin ihan hyvin koetilkkuun, ja erityisesti peruuttaminen oli mukavaa. Sitten ommeltiin yhteen keskeneräiseen trikoopaitaan resorit. Tänä aamuna Isoveli halusi taas ommella, ja kysyin sitten että mitä jos ommeltaisiin yksi valmiiksi leikattu Pikkusiskon trikoopaita-mekko. Sehän sopi ja hyvin sujui. Myös sisko halusi ommella. Saatiinkin mekko valmiiksi puoleenpäivään mennessä!


Tietysti tämänikäiset ja ompelukone on hyvin tarkasti säädeltävä yhdistelmä. Käytännössä he painavat kaasupoljinta metrin päässä koneesta lattialla ja minä ohjaan kangasta koneeseen. Nuppineuloja ei käytetä, koska kaasun polkeminen ei välttämättä lopu juuri silloin kun sanon. Koneessa on myös nopeudensäädin, joka oli pienimmällä. Tein itse kaikki vaikeat paikat, kuten kaulukset. Sen sijaan suorat hihasaumat yms. saatiin yhdessä ihan hyvin ommeltua.

Tänä iltapäivänä Isoveli halusi taas lisää ommella, ja eikun keksimään, että mitäs nyt ommeltaisiin. Idea olikin jo muhinut kauan, nimittäin testiluontoiset kalsarit minulle. Pitokelpoisia kalsareita on vain kahdet ja kaupan kalsareissa on aina joko liian iso masun kohta tai liian lyhyet lahkeet tai liian korkea vyötärö, eivätkä ne asetu mukavasti päällyshousujen alle. Suttasin kaavat viidessä minuutissa vanhoista housuista ja leikkasin samalla tahdilla yhden tummanvihreän puuvilla-elastaanitrikoopalan. Ja sitten vaan lapset hommiin, kaasuttelua riittää kahdessa metrin saumassa :D Ne valmistuivat puolessa tunnissa ja ovat hyvät päällä, jipii! Tosin Isoveli kyllästyi toisen lahkeen puolivälissä ja häipyi tekemään jotain muuta.