Käsityöt ja chilit

11 lokakuuta, 2010

Vanhuus tulee

ja sen mukana kolotukset. Olen saanut kaiketi pysyvän iskiaskivun muistoksi pikku ystävien mukana. Oikea lonkka on syyskylmien myötä pettänyt alta sen verran monesti, että asialle on pakko tehdä jotakin, tai talvesta tulee tuskaa. Lämpö auttaa parhaiten, joten aion yrittää tehdä liivimekon neulomalla. Polveen asti oleva helma olisi hyvä. Ostin lankojakin sitä varten, koska ei ollut tarpeeksi ohuita lankoja niin paljoa.











Oliivin- tai sammaleenvihreää Novita Floricaa 900g, ei kovin pahan hintaista, 2€/kerä. Anttilaan tein retken tätä varten. Samalla ostettiin siellä olleista kangastarjouksista vähän lakanakangasta lapsille. Yllätyin, että siellä oli oikeasti kangasta pakalta (rullilta) myynnissä, eikä se ollut ihan törkeän hintaistakaan. Ja ihan mukavan näköisiä kankaita oli paljon. Junakankaasta tehtiin jo lakana valmiiksi viime viikonloppuna yhdessä. Se on käytössä. Kotiutumispesun jälkeen kankaat kuivana ja laskostettuina tässä:



Prismassa oli halpaa mohairlankaa, ilmeisesti poistuva väri. Ostin kaikki jäljellä olevat 350g, puhdas heräteostos. Kerä maksoi 1,90€. Samalla reissulla ostin myös hassunkurisen pikku kattilan :)













Kuvausassari hyökkäsi jo näihinkin ja repi vyötteen. Isoveljen kanssa en edes uskaltanut näyttää mitään lankaa, paitsi hahtuvaa. Ilmeisesti se olisi aiheellista nytkin. Tänään, kun onnistuin neulomaan näitä vahdatessa n. 5min, Isoveli meinasi rueta neulomaan apuna ja loppukesästä samoin, mutta silloin se neulominen oli 2mm pyörön pistelyä omien housujen läpi.

Tein Floricasta mallitilkun, mutta se näytti kovin siltä, että en jaksa niin pienellä tiheydellä vääntää kokonaista mekkoa ainakaan toistaiseksi, joten kävin Rose mohairin kimppuun. Katsotaan nyt mitä tästä tulee, lanka ei välttämättä riitä. Tosin, kerrankin minulla on Suunnitelma. Olen hionut sitä pääni puhki kolme vuorokautta ja surffannut monia nettisivuja ja konsultoinut mummon kanssa myös. Yritän hankkia itselleni vartalotyypin mukaisia asusteita, mulla on jo ihan liikaa vaatteita, jotka eivät välttämättä imartele puuttuvaa vyötäröäni. (Puolustukseksi, ei sitä ole ollut ikinä. Teini-iässä 76cm ympärys, nyt 76-80cm riippuen ryhdistä.)

Kaiketi happosalpaajat alkavat purra, "vauva" on nyt nukkunut 2 yötä kuten normaalit lapsoset ja ilmeisesti tänäkin yönä mennään samaan tapaan. Isoveli valvoo kuitenkin ihan entiseen malliin, yli 2h viime yönä.(12.10.2010 klo 0.14 Pitikin mennä kehumaan. Valvottu Pikkusiskon kanssa klo 23 alkaen. Hyvin menee. Mekontekele on liian leveä ja menee uusille 10cm jälkeen, nythän sitäkin on sitten aikaa tehdä...)

Tunnisteet: , , ,

2 Comments:

At 13:42, Anonymous Anonyymi said...

Pienet lapset nyt vain ovat sellaisia että tuovat mukanaan kuka mitäkin. Nyt se tuntuu ikuisuudelta, mutta se valitettavasti lasten lapsuus menee suunnattoman nopeasti ohi ja sitten on jäljellä vain kauniit muistot ja tyhjä syli ikävän kanssa. Pienenä ollessa lapsiaan kannattaa paijata, halata ja leikkiä ja puuhata niiden kanssa päätyökseen. Se on suurinta mitä silloin voi tehdä ja siitä jää itselleen lopuelämäksi hyvä mieli. Ja lapsetkin ovat tyytyväisiä kun antaa niille aikansa eikä yritä muuta.

 
At 14:55, Blogger MysteryKnitter said...

Hyvä, että happosalpaaja auttaa.

 

Lähetä kommentti

<< Home