Korvatarkastus

Pikkusisko kävi pari viikkoa sitten punaisena olleiden korvien jälkitarkastuksessa. Nyt olivat korvat normaalit eli pahempaa tulehdusta ei onneksi tullutkaan. Refluksi on ollut pahempana. Nyt saatiin kuitenkin korvien terveyden varmistumisen seurauksena aloittaa happosalpaajat (Losec Mups). Niiden pitäisi parissa viikossa toimia. Sitten pitäisi rueta vieroittamaan rinnasta. Huhhuh. Rinnan imeskely öiseen aikaan kun pahentaa osaltaan kuplimista, vaikka se myös helpottaa tilapäisesti. Vieroitusta on lykätty tänne asti siksi, että ilman kunnollista refluksilääkitystä rinnankaipuuitku muuttuu hyvin pian refluksi-itkuksi ja sen jälkeen ei ole kenelläkään hauskaa :( Tutti ja tuttipullohan ovat pois pelistä, koska ne eivät kelpaa. Olisi helpottanut elämää aika paljon jos tuttipullo kävisi Pikkusiskolle.

Lääkärireissu oli kyllä aika legendaarinen. Pikkusisko nukahti 30min ennen lääkäriaikaa pihalla rattaissa. Ajelin rattaat sinne lääkäriin, edelleen nukkuu sikeänä. Tuumittiin siinä sitten lääkärin kanssa että jos koitetaan katsoa korvat kun pieni nukkuu, koska muuten se on yhtä kirkumista. Näin saatiin, ihmeellistä kyllä, katsottua molemmat korvat vaivattomasti, täydellisessä hiljaisuudessa ja kaiketi riittävän perusteellisesti. Senkin jälkeen unta riitti vielä niin, että kerkisin kotiin ja syödä rauhassa matkalla haettua kiinalaista ruokaa. (Pystyn jopa syömään tiettyjä kiinalaisia ruokia ilman, että siitä tulee refluksiongelmia imetyksen kautta.) Tämmöiset reissut ovat aika poikkeuksellisia. Jos olisin mennyt autolla, mitä harkitsin, se olisi ollut yhtä huutoa koko matka.


Tämä meininki on kaikenkaikkiaan aika... hmmmm... mikähän olisi riittävän kaunis ilmaus? Haasteellista? Tänään meillä noustiin sängystä klo 5.44. Silloin tällöin jompikumpi näistä herättää toisen keskellä yötä, sitten valvotaan tunteja keskellä yötä yhden kanssa niin, että toinen kuitenkin herää normaaliaikaan (viimeistään klo 7, useimmiten klo 6.). Olen aika kypsä näihin uniongelmiin. Miksi nämä eivät voi nukkua?!!? Yhtä kyytiä vaikka puolet yöstä, molemmat, ilman välimeuhkaamista. Oma pää on ihan sekaisin tästä, ollut jo kauan. Ehkä se happosalpaaja auttaa, jos se mykistäisi toisen yöhuutelijan (tuskinpa vain, kunhan vieroitus koittaa niin täällä ei nuku kukaan kahteen viikkoon, veikkaan). Aaargh. Illasta aikaistettu oma nukkuminen ei oikein toimi, kun Pikkusisko huutelee yleensä tuonne 23 tai 24 tienoille, alle tunnin välein kun on pahempi kausi. Päiväunet ei myöskään ole ohjelmassa, koska ne eivät sovellu Isoveljelle (kukaan ei jaksa valvoa klo 23 asti päiväunet nukkuneen lapsen kanssa ja nousta sitten taas ennen 7 yhdessä). Sekin on jännää, että jos päikkäreitä ei nukuta, yöllä menee n. 11-12h putkeen, mutta jos ne nukutaan, menee 1h päivällä ja 8h yöllä. 8+1 ei ole 11 eikä ainakaan 12. Pikkusisko on sen sijaan ruennut nyt nukkumaan jopa 1,5h unia sisällä, ilmeisesti refluksi ei päiväsaikaan vaivaa niin paljon kuin ennen. Miehen tarvitsee nukkua omat normaalit unensa että saisi opiskeltua jotain. Kun lapset olivat erotettuina yön (Isoveli isovanhemmilla), toinen nukkui 8.00 ja toinen 8.15 asti. Kirottu interferenssi. Tasan ei käy unenlahjat. Täällä taloudessa näitä unilahjattomia on kolme liikaa.

Ettei mene ihan ruikuttamiseksi, täytyy todeta iloksi, että päiväsaikainen meno on alkanut näyttää rauhoittumisen merkkejä. Välillä nämä jopa leikkivät yhdessä kiltisti leluilla! Tappelut yms. ovat myös vähän tasapuolisempia, koska sisko ei ole enää mitenkään avuton vaan pystyy jo vähän puolustautumaan (ja välillä myös hyökkäilemään). Päivämeno on semmoista, että voin suht rauhassa käydä wc:ssä jos tarvitsen sekä laittaa meille ruokaa tyyliin kanasuikaleet tai pakastekalat pannulle ja pakastekasvikset tai riisit kiehumaan :) Menoa on kuitenkin valvottava alituisesti.