Välillä on parempiakin päiviä

Kuten tänään. Poikanen söi välipalabanaaniaan itsenäisesti, harjoittelemme välillä sormiruokaa. Sotkua tietenkin tuli, kädet banaaniliejussa ja pöytäkin. Kun enin nälkä oli laantunut ja syönti rupesi häntä kyllästyttämään, laitoin sitten luuturätin käteen äijälle. Sitten hän luutusi itse pöydän rätillä sotkemastaan kohdasta :D Tästä ei enää ruokailu parane. Äitikin sai syötyä oman annoksensa yhtä aikaa, tätä ei olekaan tapahtunut piiiiiitkään aikaan että oltaisi syöty vauvan kanssa samalla. Noh, mainittakoon kuitenkin että banaaninkappaleet kävivät n. 10 kertaa lattialla kesken ruokailun ja lattia on vielä luutuamatta, mutta ehkä huomenna luututaan sekin.

Ylisuuri hattu pieneni kun mötöstin sitoa päälaelle "tupsun". Saa välttää, en jaksa tehdä uuttakaan. Jos kohta saisi ne käsineet alulle. Yskäkin alkaa taintua. Höö.